Kultaretki Kutturaan 2010, loput päivät ja paluu

Niin siinä sitten kävi, että ahkerien päivien määrä loppui ja lopulta muututtiin tavalliseksi turistiksi.

Tuli käytyä Norjan puolella ajelemassa. Hämmästyttävää, mutta ihan pohjoisin tie Ifjordista itään on kokemassa todellisen muutoksen, kun siitä tehdään kaksikaistaista tietä ja oiotaan reittiä läpi tunturien ja laaksojen.

Kaikki kiva kuitenkin loppuu aikanaan ja paluumatka piti tehdä. Sekin muuttui vielä kertaalleen, mutta lopulta väsyneenä - joskin onnellisena - päästiin lomareissulta takaisin kotipuoleen. Ensimmäisenä aamuna oltiin sitten matkasat uupuneita ja silmät karheinta pitkästä ajamistasta, mutta - joskin onnellisena - loma teki sen, mitä on kohtuullista pitää loman todellisena mittarina: olen unohtanut suurimman osan järjestelmien salasanoista.

Toivottavasti helppari on tottunut siihen, että loman jälkeen kysellään aktivoidaan tilejä. Itselläni se kohtalo on maanantaina tiedossa, kun pitää nöyrtyä ja kauniin kohteliain sanakääntein tunnustaa alkava mikä-se-nyt-olikaan, kun sen seitsemään järjestelmään ei enää pääse. Tuosta tulee se pehmeä lasku arkeen.

Silti kaikesta ei pääse eroon, mistä haluaisi, ja toisinaan menettää sellaista, josta ei ikinä haluaisi luopua. Onneksi siinä joessa on vettä ensi vuonna.