12. päivä
Tänään taisi olla kuumin päivä päätellen paarmojen lukumäärästä. Olen nähnyt muutamia paarmoja, enemmän paarmoja, paljon paarmoja, mutta tämän päiväistä paarmamäärää kuvatakseni pitäisi käyttään hyvin voimakasta alatyylin määritelmää paarmojen määrästä.
Tuli sitä aamupuolella sen verran kaivettua, että joitakin mielenkiintoisia kiviä löytyi ja paidasta päätellen litrasta puoleentoista hikeä saatiin aikaiseksi. Iltapäivän sää oli sen verran kuumaa, että tällä kunnolla ei ole syytä riskeerata lämpöhalvauksen ja pumppuongelmien kanssa. Niin siis, pumpulla en tarkoita nyt sitä vesipumppua. Kivistä ei ole nyt vielä kuvaa, kun ne jäivät sinne montun penkereelle, mutta yritän saada jotain jälleen.
Vesipumpulle tuli muutakin käyttöä, kun löytyi letkusuutin. Viimeisen viikon aikana on satanut niin paljon, että nuo soratiet ovat löystyneet ja ketunhiekka on lentänyt joka auton jokaiseen koloon. Kun lokasuojassa vapaa tila pyörällä on vähentynyt nähtävästi, niin laitoimme pumpusta vettä, jolla saatiin huuhdeltua santaa pois. Hyvin tuo auto tuntui keventyneen ja pientä sadistista mielihyvää tuotti autoa huuhdellessa veden pirskottuminen ympärille patistaen paarmoja ottamaan tur-val-li-suus-vä-li-ä pesijään.
Ei näytä tuottaneen kovin paljoa hyötyä tuo pirskottelu. Nilkassa olevista paukamista ja parista isommastakin puraisusta päätelleen voinee todeta, ettei minulla liene välitöntä huolta veriarvoistani, kun tuntuu neste kelpaavan muillekin vielä.
Hyvin olen koittanut nesteytyksen pitää tasapainossa, tai ehkä enemmän plussalla. Tulin tuossa reissulla juoneeni lähteestä tulevaa vettä ja hetken aikaa tuntui, kuin suun sisäpinta ja hampaat olisivat jäätyneet hetkeksi. Mittaria ei ollut mukana, mutta jäävesiautomaattien vesi tuon rinnalla tuntuu lähinnä haalealta teeltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti